Shakkimestari Kimmo Kantele (1955-1981) - shakkitoverin ja ystävän silmin
Timo Nurmi
Kuinka kaikki alkoi
Kimmo oppi siirrot n. 10-vuotiaana Rantasen Jalin (naapurin poika) kautta ja he pelasivatkin keskenään aina silloin tällöin, taisi Jali vanhempi kun oli, voittaa useammin jonkin aikaa. Ero kuitenkin hupeni vähitellen. Kimmon kanssa olimme aloittaneet oppikoulun samanaikaisesti ja vieläpä samalla luokalla v. -65. Vuoden -67 aikana kävi ilmi, että me molemmat pelasimme jonkin verran shakkia ja niin aloimme pelata myös keskenämme. Ei niin kovin säännöllisesti ensimmäisen parin vuoden aikana. Olimme varsin tasaväkisiä ja näin säilyi mielenkiintokin paremmin yllä.
Ajatus kerhoon liittymisestä…
Vuoden 1969 aikana aloimme viritellä ajatusta shakkikerhoon liittymisestä. Emme juurikaan osanneet arvioida pelivahvuuttamme. Kimmo (ja minäkin mukana) seurasi tiiviisti MM-ottelua Petrosjan - Spasski v. -69 maalis-huhtikuussa. Jo tällöin Petrosjan oli hänen suosikkinsa ja pysyi sellaisena koko loppuiän. Kimmoa viehätti erityisesti Petrosjanin vankkumaton asemapelityyli ja hänen loputon kärsivällisyytensä vastustajan virheen odottamisessa. Arviot omasta pelivahvuudestamme vaihtelivat kovasti. Olisimmeko kenties jopa parempia kuin suuri osa kerhon pelaajista vai olisimmeko niin huonoja, että meidät suorastaan naurettaisiin ulos sieltä!
Simultaani
1970 keväällä Heikki Westerinen piti simultaaninäytännön Vammalassa. Uskaltauduimme mukaan ja aika kehnostihan siinä kävi, Kimmo meni itse mattiin 14:ssa siirrossa ja minä kestin 10 siirtoa kauemmin. Lähes tasan 10 vuotta myöhemmin kohtasi Kimmo SM Westerisen uudelleen SSL:n mestaruusturnauksessa v. 1980 ja voitti mustilla 27:ssä siirrossa vakuuttavan esityksen jälkeen. Kehitys oli ollut valtava näinä kymmenenä vuotena.
Ensimmäinen turnaus
1970 toukokuussa osallistuimme ensimmäiseen turnaukseen Viialassa 3. luokassa. Varsin haparoivien ja vaihtelevien esitysten jälkeen Kimmo päätyi 3,5:n pisteeseen ja minä sain 2,5. Tässä turnauksessa Kimmolle sattui urallaan ainutlaatuiseksi jäänyt shakkisokeus. Valkeilla pelatessaan hän siirsi (aikapulaa ei ollut) torninsa suoraan ratsun lyötäväksi. Tällaista virhettä hän ei koskaan myöhemmin urallaan tehnyt. Aikapulavirheitä ei tässä yhteydessä lasketa mukaan.
Kerhoon…
Syksyllä 1970 sitten vihdoin liityimme kerhoon. Ensimmäisenä iltana Kimmo asettui pelaamaan pikapeliä Hurulan Osmoa vastaan ja koko illan he siinä pelasivatkin. Osmon huolimattomuuden ansiosta onnistui Kimmo voittamaan yhden ainokaisen pelin. Vähäpätöinen tapahtuma sinänsä, mutta Kimmolle tuon yhden pelin voittaminen oli psykologisesti hyvin tärkeä tapaus, tilanne ei näyttänyt aivan toivottomalta.
Kehitys aikoi
1971 nousi Kimmo 2. luokkaan ja lähes saman tien, vain parin turnauksen jälkeen jo 1. luokkaan. 1973 tapahtui nousu mestariehdokkaaksi ja vuosien 1974-75 vaihteessa Helsingissä ME-turnauksessa hän saavutti shakkimestarin arvon häviöttömällä tuloksella 7/9. Helsingin Sanomat kirjoitti 19-vuotiaan voittajan pelanneen rauhallista ja varmaa asemapeliä ja voiton olleen täysin ansaittu.
SM-pikapelit
Vuodesta 1971 alkaen Kimmo osallistui myös SM-pikapeleihin ja vuosikymmenen puolivälistä alkaen joukkueen itseoikeutettuna ankkurina. Näistä turnauksista muistan erityisesti voitot KvM Pertti Poutiaisesta ja SM Yrjö Rantasesta. Vielä Lahdessa 1981 vain vajaa kaksi kuukautta ennen kuolemaansa hän pelasi vakuuttavasti vaikka sairaus, joka osoittautui haimakasvaimeksi oli jo varmasti runsaan vuoden ajan heikentänyt hänen yleiskuntoaan, mutta armottomana taistelijana hän ei antanut tämän vaikuttaa suurestikaan pelipanokseensa.
Ystävä…
Vietimme hyvin paljon ajastamme keskenämme ja toisinaan myös muiden kavereiden seurassa esim. tennistä pelaten. Useimmiten olimme kuitenkin kahden kesken, shakkia pelaten ja analysoiden ja siitä keskustellen, politiikasta olimme myös kiinnostuneita ja urheilutapahtumia seurasimme varsin tiiviisti. Eipä siinä aika juuri pitkäksi käynyt, kun lähes kaikki harrastukset ja kiinnostuksen kohteet olivat yhtäläiset. Erikoisesti muistan hänen loistavan huumorintajunsa ja enpä juurikaan muista ketään toista, joka niin usein olisi saanut minut nauramaan kuin Kimmo. Myös optimisminsa oli vankkumaton, hän pystyi aina löytämään positiivisia seikkoja vaikka kuinka ikävissä tilanteissa. Eipä mielikuvituksessakaan juuri moitteen sijaa löydy, hiukan ihmetyttää, ettei hän käyttänyt mielikuvitustaan enemmän shakissa sommitelmia punoen vaan pitäytyi tinkimättömästi asemapeliin. Ehkä tämä johtui hänen Petrosjania kohtaan tuntemastaan kunnioituksesta.
Kun tieto Kimmon kuolemasta tuli, niin ei sitä kyllä oikein todeksi voinut uskoa, niin yllättäen ja nopeasti kaikki kävi. Vielä monen vuoden jälkeen tuntuu ikävältä, että Kimmo on poissa eikä ole enää mukanamme pelireissuilla hurtilla huumorilla piristämässä joukkuettamme.
Näytepeli
SSL:n mestaruus 1980Heikki Westerinen - Kimmo Kantele
1. e4 c6 2. d4 d5 3. Rc3 dxe4 4. Rxe4 Lf5 5. Rc5 e5 6. Rxb7 Db6! 7. Rc5 exd4 8. Rb3 c5! 9. Lc4 Rf6 10. Rf3 Le7 11. 0-0 0-0 12. Te1 Ld6 13. Ld2 Rc6 14. c3 h6 15. cxd4 cxd4 16. Tac1 Tad8 17. Rh4 Lh7 18. Le2 Tfe8 19. Lf3 Rb4 20. Txe8+ Txe8 21. Lxb4 Dxb4 22. Lc6 Td8 23. Rf3 d3! 24. Dd2 Db6 25. Rfd4 g5 26. g3 Lb4 27. Tc3 Txd4 0-1