Nuorten joukkue menestyy
Artikkeli on julkaistu Joukkuepikashakin SM-kisojen kisalehdessä kesällä 1993
Arto Satonen
Vammalan Shakkikerhon nuoret ovat viime vuosien aikana saavuttaneet runsaasti menestystä. -76 syntyneiden ikäpolvi täydennettynä vuotta nuoremmilla on voittanut jo 4 SM-kultaa ja PM-pronssia. Lisäksi Johanna Tanni ja Jussi Kauko ovat voittaneet henkilökohtaisen koululaisten Suomen mestaruuden.
Vammalan Shakkikerhon junioritoiminta käynnistettiin toden teolla syksyllä -89. Lähtökohtana oli muutama innokas juniori ja takana joitakin vuosia alkeisopetusta ala-asteella.
Syksyllä -89 perustettiin nuorten kerho, joka kokoontui kerran viikossa. Pelaajia kävi säännöllisesti kymmenkunta. Lisäksi luotiin tehoryhmä, johon koottiin parhaat ja innokkaimmat pelaajat. Tehoryhmä harjoitteli kahdesti viikossa Arto Satosen johdolla. Heti alusta juniorit osallistuivat myös Vammalan Shakkikerhon sisäisiin kilpailuihin. Talvi 1989-90 sujui perusharjoittelun ja paikallisten kilpailujen merkeissä.
Vuoden -90 aikana vammalalaisnuoret saivat myös ensimmäisen henkilökohtaisen SM-kullan, kun Johanna Tanni voitti ylivoimaisesti tyttöjen sarjan koululaiskilpailuissa. Johanna Tannin valmennuksesta on alusta asti vastannut isä-Kalle.
Koululaiskilpailut tavoitteena
Tavoitteellisempaan harjoitteluun siirryttiin syksyllä -90, jolloin selkeäksi tavoitteeksi otettiin SM-mitalin voittaminen koulujoukkueiden kisassa. Pelaajien selo-taso oli tavoitteeseen nähden alhainen, mutta olihan koko talvi aikaa. Ongelmia aiheutti myös neljäs pelaaja. Tehoryhmässä kun oli ollut mukana vain kolme pelaajaa: Jussi Kauko, Jarno Tammiaho ja vuotta nuorempi Jukka-Pekka Pelttari. Neljäs pelaaja selvisi vasta alkuvuonna -91, kun Mika Pajunen uutena tulokkaana oli noussut nuorten kerholaisten kärkeen ja uhkui pelihaluja.
Joensuun joukkue-SM-kilpailu keväällä 1991 oli vammalalaisjoukkueen suurmenestys. Vastoin kaikkia odotuksia vammalalaiset eivät voittaneet vain mitalia, vaan mestaruuden ja vielä ylivoimaisesti. Yllättävimmän teon teki Mika Pajunen voittamalla 4. Pöydällä kaikki pelinsä. Joensuussa myös Jussi Kauko osoitti ensi kertaa kuuluvansa ikäluokkansa parhaisiin vielä alhaisesta selo-luvusta huolimatta.
Voitto SM-turnauksessa vei nuoret Aku Reyriin, islantiin PM-kisoihin. Vastus osoittautui odotetun kovaksi, mutta menestys oli silti kohtuullinen. Neljäs sija joukkueella, jossa kaikki pelaajat olivat vielä sarjaansa alaikäisiä. Uskomattoman tuloksen teki Jussi Kauko 1. pöydällä (4,5/5), vaikka vastassa oli useita yli 2100-tason pelaajia.
Mestaruus uusittiin rutiinilla
Keväällä -92 Koulujoukkueiden SM-kisat pelattiin Tampereella. Tällä kerralla vammalalaiset lähtivät ennakkosuosikkina. Paineet voitosta rasittivat otteita alussa ja voitto ratkesikin vasta viimeisellä kierroksella. Nyt maksimituloksesta vastasi vuorostaan 4. pöydällä pelannut Jukka-Pekka Pelttari.
Syksyn -92 PM-kilpailuissa vammalalaisilla oli jo totinen yritys menestyä myös PM-tasolla. Tanskan joukkue osoittautui kuitenkin liian kovaksi ja epäonnistuminen Ruotsin toista joukkuetta vastaan pudotti vammalalaiset pronssille. Parhaan tuloksen teki Jussi Kauko ottamalla jälleen 4,5 pistettä. Jussi jatkoi menestystään samana syksynä voittamalla SM-kultaa koululaisten henkilökohtaisissa kilpailuissa.
Voittoputki jatkuu
Syksyllä -91 varhaisnuorten joukkuepikashakissa vammalalaiset taistelivat mestaruudesta loppuun asti, mutta jäivät lopulta kolmanneksi. Niinpä vuoden -92 joukkuepikapeleihin lähdettiin mestaruus ainoana tavoitteena. Pienen kerhon unelma Suomen mestaruudesta saavutettiinkin vakuuttavasti, pöytä puhdistettiin pöytäpalkintoja myöten.
Keväällä -93 joukkue pelasi lukiolaisten sarjassa ja voitti yllättäen jälleen SM-kultaa. Vielä yläasteella olevan Pelttarin paikan täytti vahvasti Mika Lintunen, joka taisteli upeasti 4,5/5 neljännellä pöydällä. Syksyllä onkin jälleen edessä Islannin matka. PM-kisoista on jo tullut tapa.
Menestys tulosta tavoitteellisesta työstä
Vammalan Shakkikerhon nuorten menestys on kertomus siitä, kuinka korkealle päästään melko nopeastikin kun tavoitteet on asetettu ja työtä tehdään tosissaan. Se on myöskin kertomus innokkuudesta, lahjakkuudesta ja halusta voittaa. Mutta se on myöskin kertomus, joka asettaa tarkasteltavaksi koko suomalaisen juniorishakin. Se osoittaa, että olemme vielä alkutekijöissä koko juniorivalmennuksessa. Miten on muuten mahdollista, että vajaassa kahdessa vuodessa lähes aloittelijatasolta noustaan SM-voittajiksi. Eteen tuleekin kysymys, tuleeko menestys liian helpolla. Katoaako motivaatio jatkuvaan voittamiseen? Mistä löytyy se palava halu shakkiin, että juniorit nousevat myös yleisen sarjan huipulle. Vastauksena on, että jo junioritasoa on saatava reilusti kovemmaksi, jotta kilpailu mestaruuksista on todellista useiden tavoitteellisesti ja tosimielellä lajiin suuntautuneiden joukkueiden kesken. Vammalan nuorten esimerkki antaa uskoa monille pienille seuroille, siitä mahdollisuudesta mikä juniori työllä on. Huipulle voidaan nousta myös suurten asutuskeskusten ulkopuolelta. Toivottavasti todellisia yrittäjiä löytyy jatkossa enemmänkin. Sillä sieltä luodaan koko suomalaisen shakin tulevaisuus.